Pikkujoulu vietettiin hieman ennen itsenäisyyspäivää, ja ainakin itse olin illanviettoon todella tyytyväinen. Ruokaa oli riittävästi, ja oli mukavaa käydä hieman pienemmälläkin porukalla yhdessä saunomassa ja keskustelemassa mm. suomenhevosista ja Suomen hevoskulttuurista muutenkin. Kiitos kaikille osallistuneille!
Pihlajamäen talli rauhoittuu näin ollen joulunviettoon, ja palaa ihmisten ilmoille vasta joulun jälkeen ennen uutta vuotta. Oikein lumista ja rauhaisaa joulua kaikille kävijöille!
Tässä muutaman osallistujan kirjoitukset kyseiseltä päivältä:
Pienet, pehmeät lumihiutaleet putoilivat pehmeästi itsekudotulle villapipolleni. Seisoin Pihlajamäen tallin pihassa hämärässä joulukuun iltapäivässä. Pitkin pihaa ripotellut tuikut värittivät hämyä ja tallin ikkunoista kajastivat kutsuvat valot. Olin kuulevinani kavioiden kopsetta tallikäytävällä ja kevein, jännittynein askelein lähdin hipsimään ovea kohden. Olin jo kauan haaveillut pääseväni tutustumaan Pihlajamäkeen, ja nyt ajatusleikistä tulisi totta. Tuskin maltoin odottaa iltaa!
***
Kip, kop, kip, kop. Punarautias suomenhevosori ravasi pitkin, jäntevin hypähdyksin lumessa. Kiedoin viltin paremmin ympärilleni ja nostin kädessäni roikkuvaa lyhtyä. Ympärillämme avautuva metsä hengitti lumisateessa hiljalleen ja katseli meitä ystävällisen uteliaasti. Raskaat kuuset painautuivat lähemmäs: keitäs te olette, ja mitä teette meidän keskellämme?
***
IIIK! Hulluja on monenlaisia, ja tässä kipittivät yhdenlaiset kohti jäätävän kylmää merta, aikeena pulahtaa pikaiselle iltauinnille. Veretseisauttavan hyytävä vesi sai haukomaan henkeä ja sydämen takomaan kauhistuneena. Ei muuta kuin takaisin lämpimiin löylyihin. Hetken päästä hillittömän palelun tilalle levisi lämmin, suorastaan euforinen tunne. Nojauduin puista seinää vasten ja nautin lämmöstä. Mikä voittaisikaan suomalaisen saunan!
***
Joulupöydässä kuhisi, kun pieni mutta pirtsakka pikkujouluporukka ahmi sisuksiinsa perunat ja punajuuret, laatikot ja lätyt, tortut ja taatelikakut. Lopulta vyöt jouduttiin aikaisemaan ja tuolit työnnettiin taaemmas, mutta iloinen puheensorina ei lakannut. Mielipiteitä vaihdeltiin niin suomenhevosten kuin maailmanmenonkin tiimoilta.
***
Paljon, paljon myöhemmin seisoin jälleen tallinpihassa heleässä lumisateessa. Vilkaisin vielä kerran tuvalle ja talliin päin, ja leveä hymy levisi kasvoilleni. Nämä pikkujoulut muistettaisiin pitkään!- Josefiina
Mika oli alkuun tuntunut hiemaan vaivaantuneelta, kun raahasin ainoan miekkosen mukaani Pihlajamäen tallin pikkujouluihin ja rekiajeluille. Melko nopeasti mies kuitenkin innostui juttelemaan muiden retkelle osallistuneiden kanssa, ja loppujen lopuksi minä sain hoitaa Tuiskun ohjastamisen, kun mies lirkutteli muiden naisten kanssa.
Vaikka ylpeähän minä olin, kun omalla ukolla tuntui vientiä riittävän ulkopuolistenkin kanssa!
Eteläpohojanmaan murre tuntui olevan aika monelle outoa kuultavaa, ja mies kun ei muuta osaa puhua. Kaikkia sanoja muut eivät aina tahtoneet ymmärtää, mihin sitten tokaisin yleisesti naureskellen “Kun pohojalainen puhhuu, vastuu on kuulijalla.”
Nautimme kumpikin talvisesta rekiajelusta, ja oli mukava samalla törmätä tuttuihin henkilöihin, sekä tutustua uusiin kasvoihin ensi kerran.
- Odessa ja Mika
